Mitään uutta? No ei.

Hello everyone!

Huomenna on lukion toisen vuoden ensimmäisen koeviikon viimeinen koe, joten mikä parempi ajankohta oliskaan kirjottaa blogin puolelle jotakin. Ruotsi, blääh.. Australian vaihtovuoden ajattelu, jee! Jostain syystä eksyin ruotsinkielen nettikirjan sijasta Exploriuksen sivulle, lukemaan oppilasblogeja ympäri maailmaa. Jokaisen huulilla on soft landing camp ja se, miten mahtavan perheen omistaa. Malttamattomuuteni päätti tulla siis kirjoittamaan tänne omastani.

Perhettähän minulla ei ole, heh. Ei sen koomin sitten koulua, kaupunkia, lähtöpäivää, mitään. Tiedän ainoastaan, että minut on hyväksytty vaihtariksi ja se, että alustava lähtöajankoha vuoden 2017 helmikuun toinen viikko. Okei, helmikuun toisen viikon viimeinen päivä on sunnuntai 12pv ja sille päivälle asetin myös päivälaskimen, joka laskee päiväni ennen H-hetkeä. Lähden siis viimeistään 131 päivän päästä, huh. 

Aika menee toisaalta niin hitaasti, mutta toisaalta liian nopeasti. Enää on jäljellä kaks kokonaista jaksoa koulussa, syys- ja joululoma and then I'm outta here for a year. Postasin mun jäljellä olevista päivistä instagramiin ja kaveri, joka on Amerikassa vaihdossa, kommentoi, miten tuo aika tulee menemään nopeammin kun uskonkaan.
Toisaalta aika menee todella hitaasti, koska en millään malta odottaa tämän koko prosessin lähtöä kunnolla käyntiin. On hermoja raastavaa tietää, että sijaintini Ausseissa saattaa venyä viimeisiin päiviin ennen lähtöä. Onkohan muut samaan aikaan vaihtoonlähtjät saanut jo perheensä? Turhauttavaa on myös vastata samoihin kysymyksiin ympärillä olevilta ihmisiltä, miten paljon nautinkin vaihtovuodestani kertomisesta. Onko mulla perhettä Australiassa? Ei. Tiiänkö edes, mihin päin sijoitun Ausseissa? En. Milloin saan tietää? En tiedä. 

Haluaisin vaan kelata aikaa siihen kun saan perheeni tietoon. Toisaalta haluaisin vain pysäyttää ajan ja elää elämää täällä Suomessa vielä kun voin. 

Isäkultani on luvannut auttaa minua editoimaan videoita, joten jos hyvin käy, pääsen kehittelemään jonkinmoista vlogiakin vaihtovuodestani, joka oli mun unelmana ja suunnitelma in a first place. Looking forward to do that, vaikka en tiedä tuleeko kuvaamisistani tai editointitaidoistani ikinä mitään julkaisukelpoista.

Kello onkin jo ihan liikaa, pakko mennä lukemaan. Toivottavasti seuraava postaus kertoo jo vähän tarkemmin, mitä tulevan pitää!