PLOT TWIST

Long time no see my friends.

Viimeset muutama viikkoa tiedon jälkeen kun sain tietää, että vaihdan perhettä, oli s t r e s s a a v a a. Mutta arvatkaas mitä. Mulla oli onni matkassa ja saadaankin järkättyä niin, että jään tänne alkuperäiseen perheeseen loppuajaksi! Ihan mahtavaa. Ressi lähti välittömästi, voin asettua aloilleen ja suunnitella ja toteuttaa asioita.

Musta alkaa pikkuhiljaa tulla aussi. Tietyt sanat tulee jo aksentilla, kuten nice, käytän aussi sanoja kuten no worries ja mate, en pelästy enää mun kämmenen kokosia hämähäkkejä, ja mulla tulee välillä HIMO vegemite ja voi leipään. How more aussie can you get?

omalla nimellä varustettu purkki

Hirveesti taas tapahtunu. Koko ajan hirveesti jotain ja sitten kun ei ole mitään, aika menee nukkumiseen kun on niin puhki. Hauskaa on ollu ja uudet kaverit vaan lisääntyny ja porukka on vienyt mua ympäri ämpäri ja saanut mulle upeita muistoja.

1. Merrijig rodeo Mansfieldissä.
Aina sisäisen cowgirlin takia halunnut rodeoon ja vihdoin pääsin. Ihan pikkurodeohan toi oli mutta tosi intiimi ja ihana. Löysin itsestäni sisäisen sadistini, kun aloin nauramaan sille, että yks cowboy tippui hullun orhin selästä ja taittoi niskansa niin että ambulanssi kutsuttiin paikalle. Olen turisti ja kaikki oli mulle niin uutta ja hienoa, minkäs teet.

Otettiin bussi Mansfieldistä Merrijigiin, joka kesti noin puoli tuntia. Hyvien kontaktejen takia, päästiin kaverin kanssa ilmaseks sisään ja säästettiin näin 25 dollaria. Kun päästiin sisälle, kierreltiin rodeoaluetta ja asetuttiin hetkeks aloilleen. Rodeo alkoi laululla ja sen jälkeen areenalla oli vuorostaan miehiä kun naisia ratsastaen hevosilla tai lehmillä, tai jopa ensin hevosella jonka jälkeen yrität hypätä minilehmän (vasikan) selkään pysäyttääksesi sen. Sanompahan vaan, parasta viihdettä, mitä tiedän

Tarkoitushan oli/on edelleen tehdä videoita näistä mun muistoista, joten kuvien sijaan otin videomatskua. Kuvia ei siis rodeosta paljoa ole. Idiootti idea, mutta niin pahasti haluan näitä videoita tehdä, että aion aussivuoden jälkeen tehdä ne jälkikäteen, mikä nyt on vähän hölmöä. Parempi kuitenkin myöhään kun ei milloinkaan.

ratsastin itekkin härällä. 22 sekuntia ja lopputuloksena lennän härän selästä ja potkasen kahta lasta naamaan

Mut on myös kutsuttu veneilemään. Lauantaina koin kaikkea uutta ja mun lihakset huutaa hoosiannaa edelleen. Mutta hauskaa oli. Naapurilla on siis vene ja mentiin tähän lähijärvelle kauniina syyspäivänä ja kokeiltiin kaikkia vesisportteja maan ja taivaan välillä. Itse kokeilin waterskiitä, kneeboardingia ja mentiin vielä donitseilla veneen perässä. Olin luonnon lahjakkuus, what can you say, mussa taitaa olla villin ja vapaan rantatukka aallollaratsastajan vikaa.

tässä mä kävelen vetten päällä!

Vaikka on ollut niin ihanaa viimeset pari viikkoa ja aika mennyt sen takia nopeesti, tällä viikolla tulee täyteen toinen kuukausi ausseissa, huh, ei tää helppoo oo. Eilen illalla iski eka koti-ikävä jota itkettiin koko perheen voimin. Jostain syystä aloin suremaan koiravainaja Nelliä, jonka takia aloin ikävöimään meidän uutta pentua Nelsonia, joka sai ikävöimään koko perhettä.

Ja vaikka kuinka olisin uusi ja jännittävä vaihto-oppilas, on kuitenkin näin pienessä kylässä omat porukat, koska kaikki on tunteneet toisensa pienestä pitäen. Tämä siis rajoittaa mun pääsyä porukkaan tietyssä mielessä. Ja vaikka enkkukin on parantunut huimasti, on kuitenkin aussien välillä kielimuuri joka estää mun osallistumisen tiettyihin juttuihin 100 prosenttisesti.

Kaverit myös lähettelee ikävissään bileistä viestiä, että miten oudolta tuntuu ettei niillä oo niiden Annikaa mukana juhlimassa. Ja on mustakin outoa etten ole päässyt kaikkiin bileisiin, mikä voi ehkä olla ihan hyväkin! Parhaat kaverit on täyttänyt/tulee juuri täyttämään 18 vuotta mikä on niin spessu ikä että ihan sydäntä särkee, etten ole kavereita varten paikalla. Joutuu sitten juhlimaan koko vuoden edestä kun tuun takasin suomeen. Vähän reilu 8 kk enään ystäväiset.

Nelson on jo iso poika. Ja mulla on iso ikävä.

On ollut tarkoitus lähetellä terkkuja pummitädeille, isovanhemmille, vanhemmille, kavereille, opettajille, perhetutuille, tallilaisille, kaikille... Sori kaikille siitä! Tää blogi on vaan ehkä helpoin tapa kertoa kaikille. Vaikka viestin kirjottaminen ja lähettäminen kestäis sen muutaman minuutin, tulee niitä muutamia minuutteja varmaan tunnin verran kun alan kaikille kertoa kuulumiset. Toivottavasti ymmärrätte.


Kuitenkin, parin viikon päästä alkaa jo koululoma mitä en malta odottaa. Hyvää kevättä sinne toiselle puolelle maapalloa, seuraavassa postauksessa miitataan!

Cheers!