lomalomaloma

Tervetuloa Annikan blogin pariin pitkästä aikaa ja mahtavaa äitienpäivää, erityisesti omalle äidille, joka on jo kahdeksattatoista vuotta äitinä <3 Luvassa todella pitkä postaus miljoonalla kuvalla. Varoitan, jos et halua nähdä ihania biitsikuvia kilomteritolkulla, kehotan sulkemaan tämän sivun.

Tätä kyseistä postausta aloitin kirjoittamaan siis varmaan yli kuukausi sitten. Kaiken siällön poistin, mutta otsikon säilytin ihan vaan sen takia että mulla alkaa toinen loma jo reilu kuukauden päästä, joten etukäteis lomamainingeissa kirjottelen mun viimelomasta tähän päivään asti kaiken niin hyvin kun vaan muistan.

Mullahan on siis päiväkirja, johon kirjotan päivittäin mun kaiken draaman. Ajattelin sieltä alunperin tsekkaa että mitä oonkaan tehnyt mutta tulin siihen tulokseen että mun pitää sensuroida varmaan puolet mitä on käyny. Kaikki on siis tosi hyvin, mutta alamäkiä ja ylämäkiä kaverisuhteissa, koulussa, bileissä ja perheessä on koko ajan. Huh, mistä edes alottaisi.

Harry's and Will's birthday

Ennen koululomaa käytiin siis full on testaamassa sitä miten selviydytään luonnossa kun oltiin kanoottiretkellä kolme päivää putkeen, telttailtiin missä sattuu, ilman opettajien avustusta suunnistettiin, suunniteltiin, tehtiin safkat jnejnejne. Kauniit maisemat ja ihana kokemusta. Kaikkee tällasta tapahtuu outdoor educationissa, eli jos ikinä menet Australiaan vaihtoon ja sun on mahdollisuus valita outdoor education, suosittelen lämpimästi!

Tally

Tän retkeilyn jälkeen loppu meidän eka jakso ja alko eka loma. Tarkotus oli mennä moikkaamaan Noraa ja hänen hostperhettä Hamiltoniin pariks päiväks ja kun sinne menin en vielä tienny et tuun viettää parhaan loman parhaassa seurassa. Siis ensinnäkin se että pääsin näkemään jonkun toisen suomalaisen ennen kun tuun hulluks, oli jo iso juttu. Mutta Noran perhe sulatti mun sydämen heidän hospitalitylla (siis joo, en muista hospitalityn suomenkielistä sanaa, näin tässä käy). 

Käytiin päiväretkellä lähikaupungissa jonka nimeä en enää muista, tavattiin Noran frendejä ja vietettiin niiden kanssa illanistujaisetkin, oi Nora jos luet tätä, niin paljon muistoja tuosta illasta. Jotkut kuvat on liian kultaisia lisättäväksi tänne, if you know what I mean. Yks päivä käytiin kanssa Kissel'sien kanafarmilla keräämässä munia ja auttamassa töissä. Nyt tapaatte ensimmäisen hahmon jonka löysin itsestäni tämän loman aikana; my inner cowgirl. Kyllä, mun sisällä sytty kipinä että tällasta farmielämää mä haluan elää. Voi olla että pidemmällä ajanjaksolla olis alkanu kyllästyttämään, mutta tuossa hetkessä noiden ihmisten kanssa voin sanoa että olisin mieluusti jäänyt tuolle farmille loppuajaks.

Helmiina joined us too!

Our faces were literally like this because we felt so bad holding those chucks by their legs like that

Tuona päivänä tuolla kanafarmilla mut kutsuttiin myös loppulomaksi saman perheen kanssa Queenslandiin, Noosaan. Toisin sanoen lämpimäälle aurinkoiselle rantalomalle paratiisipaikkaan Pohjois-Australiassa. Tuli kalliiksi tuo reissu mutta oli todellakin worth it! 

Yövyttiin uuden upean perheen luona tuo viikko. Ihan lähellä rantaa ihana talo. Jos oli tarvetta mennä johonki, oli meille sitten oma taksikuski, juuri kortin saanut jätkä joka vei meitä jokapaikkaan. Rannalla sit meni tuo viikko. Sain niin ihanan rusketuksen ja lihoin varmaan 3 kiloa. Again, totally worth it. 

fatal longboarding sesh. look at that tan tho

slurpees every single day, love

I hurt my foot longboarding. It still hurts and it's been over a month. fml.

night swims <3

Nyt tulee se toinen hahmo jonka löysin sisältäni; My inner beachgirl. Tasapainoilen nyt vaihtoehtojen muutaakko beachille vai muuttaakko farmille kun muutan Australiaan. Niin, tunne sisällä siitä että pitäis muuttaa Australiaan, kasvaa joka päivä.

Loma oli ohi aivan liian nopeesti. Oli aika lentää kotiin. Se, miten ihanan perheen luona yövyttiin, teki tästä todella vaikeeta.

Arkeen ollaan siis palattu. Oli ihanan nähdä oma hostperhe pitkästä aikaa, tuntu siltä että olisi tullut kotiin mikä on mun mielestä tosi tärkeetä. Tuntea olo kotosaksi. Tosin, tätä osotetta en voi sanoa enää pitkään kodiksi, sillä on Annikan aika vaihtaa perhettä. Sori taas kaikille kelle en ole ehtinyt päivitellä tälläsia asioita. Tällasta se on, vaihtarielämä. Ei ikinä tiedä mitä tulevan pitää. Oli tarkotus mennä vaan Hamiltoniin viikoksi ja tulla takasin kotiin lomalla, meninkin sitten Queenslandiin. Oli tarkotus jäädä tähän perheeseen koko loppuajaks, nyt onkin edessä jo toinen prosessi jossa tulis vaihtaa perhettä. Ehkä ihan hyväkin, en vaan astunut tän ihanan perheen elämään oikeaan aikaan. 

Mitäs muuta. Ennen valitin kovasti sitä että kaikki on duunissa koko ajan, eikä kavereita siis pääse näkemään vapaa-ajalla. Ajat on muuttunu sillä voin nyt ylpeenä sanoa että oon päässy oikeisiin piireihin ja päässy viettää aika paljon aikaa mun tyyppien kaa, jee! Alotin myös netballin, koriksen tyyppisen lajin, joka on hyvä tapa saada kans uusia kavereita. Kaikki on siis nyt tosi hyvin.

more finnishgirls <3

me and my netball uniform before my first game where I humiliated myself

Jana <3

 Winter is coming. And my birthday is coming. Mun porukoiden on aika lähettää mulle iso paketti täynnä talvivaatteita (en olis ikinä uskonu että heidän tarvitsis) ja karkkia ja muita goodiesseja mun synttäreiden kunniaks.

Mutta jooh, tässä on mun paketti teille. Pitkästä aikaa. Happy Mother's day!!!

Cheers!

PLOT TWIST

Long time no see my friends.

Viimeset muutama viikkoa tiedon jälkeen kun sain tietää, että vaihdan perhettä, oli s t r e s s a a v a a. Mutta arvatkaas mitä. Mulla oli onni matkassa ja saadaankin järkättyä niin, että jään tänne alkuperäiseen perheeseen loppuajaksi! Ihan mahtavaa. Ressi lähti välittömästi, voin asettua aloilleen ja suunnitella ja toteuttaa asioita.

Musta alkaa pikkuhiljaa tulla aussi. Tietyt sanat tulee jo aksentilla, kuten nice, käytän aussi sanoja kuten no worries ja mate, en pelästy enää mun kämmenen kokosia hämähäkkejä, ja mulla tulee välillä HIMO vegemite ja voi leipään. How more aussie can you get?

omalla nimellä varustettu purkki

Hirveesti taas tapahtunu. Koko ajan hirveesti jotain ja sitten kun ei ole mitään, aika menee nukkumiseen kun on niin puhki. Hauskaa on ollu ja uudet kaverit vaan lisääntyny ja porukka on vienyt mua ympäri ämpäri ja saanut mulle upeita muistoja.

1. Merrijig rodeo Mansfieldissä.
Aina sisäisen cowgirlin takia halunnut rodeoon ja vihdoin pääsin. Ihan pikkurodeohan toi oli mutta tosi intiimi ja ihana. Löysin itsestäni sisäisen sadistini, kun aloin nauramaan sille, että yks cowboy tippui hullun orhin selästä ja taittoi niskansa niin että ambulanssi kutsuttiin paikalle. Olen turisti ja kaikki oli mulle niin uutta ja hienoa, minkäs teet.

Otettiin bussi Mansfieldistä Merrijigiin, joka kesti noin puoli tuntia. Hyvien kontaktejen takia, päästiin kaverin kanssa ilmaseks sisään ja säästettiin näin 25 dollaria. Kun päästiin sisälle, kierreltiin rodeoaluetta ja asetuttiin hetkeks aloilleen. Rodeo alkoi laululla ja sen jälkeen areenalla oli vuorostaan miehiä kun naisia ratsastaen hevosilla tai lehmillä, tai jopa ensin hevosella jonka jälkeen yrität hypätä minilehmän (vasikan) selkään pysäyttääksesi sen. Sanompahan vaan, parasta viihdettä, mitä tiedän

Tarkoitushan oli/on edelleen tehdä videoita näistä mun muistoista, joten kuvien sijaan otin videomatskua. Kuvia ei siis rodeosta paljoa ole. Idiootti idea, mutta niin pahasti haluan näitä videoita tehdä, että aion aussivuoden jälkeen tehdä ne jälkikäteen, mikä nyt on vähän hölmöä. Parempi kuitenkin myöhään kun ei milloinkaan.

ratsastin itekkin härällä. 22 sekuntia ja lopputuloksena lennän härän selästä ja potkasen kahta lasta naamaan

Mut on myös kutsuttu veneilemään. Lauantaina koin kaikkea uutta ja mun lihakset huutaa hoosiannaa edelleen. Mutta hauskaa oli. Naapurilla on siis vene ja mentiin tähän lähijärvelle kauniina syyspäivänä ja kokeiltiin kaikkia vesisportteja maan ja taivaan välillä. Itse kokeilin waterskiitä, kneeboardingia ja mentiin vielä donitseilla veneen perässä. Olin luonnon lahjakkuus, what can you say, mussa taitaa olla villin ja vapaan rantatukka aallollaratsastajan vikaa.

tässä mä kävelen vetten päällä!

Vaikka on ollut niin ihanaa viimeset pari viikkoa ja aika mennyt sen takia nopeesti, tällä viikolla tulee täyteen toinen kuukausi ausseissa, huh, ei tää helppoo oo. Eilen illalla iski eka koti-ikävä jota itkettiin koko perheen voimin. Jostain syystä aloin suremaan koiravainaja Nelliä, jonka takia aloin ikävöimään meidän uutta pentua Nelsonia, joka sai ikävöimään koko perhettä.

Ja vaikka kuinka olisin uusi ja jännittävä vaihto-oppilas, on kuitenkin näin pienessä kylässä omat porukat, koska kaikki on tunteneet toisensa pienestä pitäen. Tämä siis rajoittaa mun pääsyä porukkaan tietyssä mielessä. Ja vaikka enkkukin on parantunut huimasti, on kuitenkin aussien välillä kielimuuri joka estää mun osallistumisen tiettyihin juttuihin 100 prosenttisesti.

Kaverit myös lähettelee ikävissään bileistä viestiä, että miten oudolta tuntuu ettei niillä oo niiden Annikaa mukana juhlimassa. Ja on mustakin outoa etten ole päässyt kaikkiin bileisiin, mikä voi ehkä olla ihan hyväkin! Parhaat kaverit on täyttänyt/tulee juuri täyttämään 18 vuotta mikä on niin spessu ikä että ihan sydäntä särkee, etten ole kavereita varten paikalla. Joutuu sitten juhlimaan koko vuoden edestä kun tuun takasin suomeen. Vähän reilu 8 kk enään ystäväiset.

Nelson on jo iso poika. Ja mulla on iso ikävä.

On ollut tarkoitus lähetellä terkkuja pummitädeille, isovanhemmille, vanhemmille, kavereille, opettajille, perhetutuille, tallilaisille, kaikille... Sori kaikille siitä! Tää blogi on vaan ehkä helpoin tapa kertoa kaikille. Vaikka viestin kirjottaminen ja lähettäminen kestäis sen muutaman minuutin, tulee niitä muutamia minuutteja varmaan tunnin verran kun alan kaikille kertoa kuulumiset. Toivottavasti ymmärrätte.


Kuitenkin, parin viikon päästä alkaa jo koululoma mitä en malta odottaa. Hyvää kevättä sinne toiselle puolelle maapalloa, seuraavassa postauksessa miitataan!

Cheers!

9 jäljellä!

Tänään on tasan kuukausi siitä kun tulin ausseihin!!! Aika on mennyt niiiin nopeesti. Tuntuu kun olisin ollut täällä vasta pari viikkoa. 9 tällasta ajanjaksoa niin olen jo kotona. Hullua.

On tapahtunut niin paljon kaikkea. Alotetaan sillä, että olen ollut kolme viikkoa mun perheessä ja jo nyt mun pitää vaihtaa. Sori kaverit, jotka ei vielä tiedä, ei oo ollu aikaa kertoa jokaselle erikseen. Mutta jooh, en kerro syytä enkä muuta, sillä kaikki host-perheen ja mun välillä on okei ja on aika vaan käntää sivua mun vaihtovuodessa

Long story short. Uuden perheen etsiminen on just käynnissä. Jos hyvin käy, jään vielä Mansfieldiin. Kaikki frendit ja opettajat on ollut tosi ihania mua kohtaan ja kaikki luvannut auttaa perheen etsinnässä, jotkut jopa tarjoutunu houstaamaan mua. Eli luultavasti jään tänne. Jos ei löydy perhettä, aletaan 2,5 viikon sisällä ettimään uutta ympäri Victoriaa.

Aiheen vaihto! Arki on alkanut rullaamaan, vielä en ole löytänyt ittelleni harrastusta joka pitäis mut kiireisenä. Koulupäivät sujuu kivasti, oon saanut kavereita, oon alkanu kokkailemaan tosi paljon, esimerkkiä ylläolevassa kuvassa... Kaikki on tosi jees lukuunottamatta pientä stressiä perheenvaihdosta! Oon saanut kivan rusketuksen hengatessa meidän poolilla. Yksin, koska kaikki kaverit käy töissä, eli yhteistä vapaa-aikaa ei hirveesti oo. Siks pitää joku harrastuskin löytää.

 Rakastan aussikouluja. Uniformu on helppo vetää päälle aamulla, ei oo hirveetä mitä-puen-päälle-stressiä. Koulussa suoritan outdoor education kurssia, johon kuuluu kaikkea supersiistiä toimintaa kuten kolmen päivän kanoottiretki ja kolmen päivän hiihtoretki talvella. Love it. Koulusa on myös koko koulun aktiviteetteja kuten swimming sports (+ athletics joka tulee myöhemmin), jossa kilpaillaan huoneittain, niin kun Harry Potterissa! Yllä näkyy kuva tästä tapahtumasta. Kaikki oukeutuu oman joukkueen värin mukaan. Täällä on niin paljon kaikkea mitä Suomessa ei ole. Kaikki aktiviteetit niin kun swimming sports pitäis ehdottomasti tulla Suomeenki. Ainoo miinus koulussa on ehdottomasti se, ettei ole ilmasta koululounasta. Sitä kaipaan.

Viimeset pari viikkoo on ollu aika hektisiä, niin en ole hirveesti ehtinyt tekemään mitään kummosia. Eilen kuitenkin käytiin host äidin kanssa Mount Bullerilla, joka on vuori tässä ihan Mansfieldin lähellä. Aussi talvisin kunnon laskettelumesta. Kesällä kunnon aavekaupunki. Hyvä sinäänsä, saatiin nauttia maailman hienoimmista maisemista mitä oon ikinä nähny, kahestan host äidin kanssa.

kaikkea sitä tekee hyvien kuvien eteen

Tosiaan, paljon olen pienen elämäni aikana maailmaa nähnyt, mutten varmaan ikinä oo nähny mitään näin nättiä. Laitoin host äidin ottamaan satoja kuvia ja oon aika ylpeä. Iphone toimi taas täydellisesti, mutta alan haaveilemaan enemmän ja enemmän jostain kunnon järkkärsitä. Ja ainiin, mitä niihin "vlogeihin" tulee mitä ajattelin duunata. Ei onnistu. Koneella ei ole tarpeeksi tilaa tehdä mitään, höh. 

Eli Herman, jos luet tätä, et varmaan pääse olemaan mun eka trolli mun youtube -kanavalla...

Ehkä teen sitten jonkun koosteen kun pääsen 9kk päästä takasin kotiin, koska mua on purru ihan hullu kuva/video kärpänen. Anyway, nauttikaa maisemista!

Ei kai siinä sitten sen enempää. Rakastan Australiaa edelleen pienien mutkienkin jälkeen ja tunne sille, että haluan tulla tänne vielä uudestaan, ehkä jopa muuttaa, mutta jos ei niin kokemaan work and holiday, vahvistuu päivä päivältä. Niin kaunis maa täynnä kauniita ihmisii ja eläimii että huhhuh..

Mutta ei tää kaikki helppoo ja kivaa oo. Suomeen en voi verrata sään suhteen, mutta on täälläkin koettu aikamoisia läpötilajärkytyksiä kun yhtenä päivänä on 40 astetta ja seuraavana 15. Ja en siis valita säästä, mutta kaikki ketkä ikinä ajattelee mennä vaihtoon niin varautukaa mutkaiseen matkaan. Alkumetreillä ollaan mutta mulla on jo nyt vähän vaikeeta. En kuitenkaan masennu, sillä tiiän, että tuun kokemaan ihan mahtavan vuoden. 

Seuraavaan kertaan!
Cheers!