9 jäljellä!

Tänään on tasan kuukausi siitä kun tulin ausseihin!!! Aika on mennyt niiiin nopeesti. Tuntuu kun olisin ollut täällä vasta pari viikkoa. 9 tällasta ajanjaksoa niin olen jo kotona. Hullua.

On tapahtunut niin paljon kaikkea. Alotetaan sillä, että olen ollut kolme viikkoa mun perheessä ja jo nyt mun pitää vaihtaa. Sori kaverit, jotka ei vielä tiedä, ei oo ollu aikaa kertoa jokaselle erikseen. Mutta jooh, en kerro syytä enkä muuta, sillä kaikki host-perheen ja mun välillä on okei ja on aika vaan käntää sivua mun vaihtovuodessa

Long story short. Uuden perheen etsiminen on just käynnissä. Jos hyvin käy, jään vielä Mansfieldiin. Kaikki frendit ja opettajat on ollut tosi ihania mua kohtaan ja kaikki luvannut auttaa perheen etsinnässä, jotkut jopa tarjoutunu houstaamaan mua. Eli luultavasti jään tänne. Jos ei löydy perhettä, aletaan 2,5 viikon sisällä ettimään uutta ympäri Victoriaa.

Aiheen vaihto! Arki on alkanut rullaamaan, vielä en ole löytänyt ittelleni harrastusta joka pitäis mut kiireisenä. Koulupäivät sujuu kivasti, oon saanut kavereita, oon alkanu kokkailemaan tosi paljon, esimerkkiä ylläolevassa kuvassa... Kaikki on tosi jees lukuunottamatta pientä stressiä perheenvaihdosta! Oon saanut kivan rusketuksen hengatessa meidän poolilla. Yksin, koska kaikki kaverit käy töissä, eli yhteistä vapaa-aikaa ei hirveesti oo. Siks pitää joku harrastuskin löytää.

 Rakastan aussikouluja. Uniformu on helppo vetää päälle aamulla, ei oo hirveetä mitä-puen-päälle-stressiä. Koulussa suoritan outdoor education kurssia, johon kuuluu kaikkea supersiistiä toimintaa kuten kolmen päivän kanoottiretki ja kolmen päivän hiihtoretki talvella. Love it. Koulusa on myös koko koulun aktiviteetteja kuten swimming sports (+ athletics joka tulee myöhemmin), jossa kilpaillaan huoneittain, niin kun Harry Potterissa! Yllä näkyy kuva tästä tapahtumasta. Kaikki oukeutuu oman joukkueen värin mukaan. Täällä on niin paljon kaikkea mitä Suomessa ei ole. Kaikki aktiviteetit niin kun swimming sports pitäis ehdottomasti tulla Suomeenki. Ainoo miinus koulussa on ehdottomasti se, ettei ole ilmasta koululounasta. Sitä kaipaan.

Viimeset pari viikkoo on ollu aika hektisiä, niin en ole hirveesti ehtinyt tekemään mitään kummosia. Eilen kuitenkin käytiin host äidin kanssa Mount Bullerilla, joka on vuori tässä ihan Mansfieldin lähellä. Aussi talvisin kunnon laskettelumesta. Kesällä kunnon aavekaupunki. Hyvä sinäänsä, saatiin nauttia maailman hienoimmista maisemista mitä oon ikinä nähny, kahestan host äidin kanssa.

kaikkea sitä tekee hyvien kuvien eteen

Tosiaan, paljon olen pienen elämäni aikana maailmaa nähnyt, mutten varmaan ikinä oo nähny mitään näin nättiä. Laitoin host äidin ottamaan satoja kuvia ja oon aika ylpeä. Iphone toimi taas täydellisesti, mutta alan haaveilemaan enemmän ja enemmän jostain kunnon järkkärsitä. Ja ainiin, mitä niihin "vlogeihin" tulee mitä ajattelin duunata. Ei onnistu. Koneella ei ole tarpeeksi tilaa tehdä mitään, höh. 

Eli Herman, jos luet tätä, et varmaan pääse olemaan mun eka trolli mun youtube -kanavalla...

Ehkä teen sitten jonkun koosteen kun pääsen 9kk päästä takasin kotiin, koska mua on purru ihan hullu kuva/video kärpänen. Anyway, nauttikaa maisemista!

Ei kai siinä sitten sen enempää. Rakastan Australiaa edelleen pienien mutkienkin jälkeen ja tunne sille, että haluan tulla tänne vielä uudestaan, ehkä jopa muuttaa, mutta jos ei niin kokemaan work and holiday, vahvistuu päivä päivältä. Niin kaunis maa täynnä kauniita ihmisii ja eläimii että huhhuh..

Mutta ei tää kaikki helppoo ja kivaa oo. Suomeen en voi verrata sään suhteen, mutta on täälläkin koettu aikamoisia läpötilajärkytyksiä kun yhtenä päivänä on 40 astetta ja seuraavana 15. Ja en siis valita säästä, mutta kaikki ketkä ikinä ajattelee mennä vaihtoon niin varautukaa mutkaiseen matkaan. Alkumetreillä ollaan mutta mulla on jo nyt vähän vaikeeta. En kuitenkaan masennu, sillä tiiän, että tuun kokemaan ihan mahtavan vuoden. 

Seuraavaan kertaan!
Cheers!

First days in Mansfield

WOWOWOW Okei pitäkää hatuista kiinni koska tuun hehkuttamaan ensimmäisiä päiviä täällä Mansfieldissa PALJON.

alkajaisiksi kuva, jonka merkityksen vain harva ymmärtää.

29.1 lähdettiin siis kaikki orientation campilta aikaisin aamulla. Määränpäänä Sydneyn lentokenttä ja sieltä sitten perheisiin. Wi-fi oli pitkästä aikaan mikä oli meille teineille ihan kiva. Odottelua oli kuitenkin monta tuntia. Klo 14.30 lähti sitten oma kone Virgin airlines'llä kohti Victoriaa. Lento meni hyvin nukkuessa. 

Kentällä piti ottaa videolle ensitapaaminen hostäidin ja -siskon kanssa, mutten tiennyt että he odotti mua heti koneen ulkopuolella, eikä esim. laukkujen hakemisen jälkeen. En siis saanut videolle ensireaktiota, höh. Matka Mellusta Mansfieldiin meni hyvin. Alkujännitystä tietenkin, mutta kun löydettiin hostäidin kanssa yhteinen musiikkimaku yms. Meni sitten matka kuunnellessa hyvää musaa hyvässä seurassa ja rentouduin heti. Ennen kun ajettiin kotiin Mansfieldiin, ajettiin hostäidin porukoiden farmin kautta. Upeita maisemia, upea farmi, upea keli. 

Tuli jotain häikkää kuvien lataamisen kanssa tänne blogiin, eli ette nää ihan kaikkea, höh taas. Pois jää siis hostäidin vanhempien farmikuvat ja mun huoneen yms. kuvat. Ehkä myöhemmin, ehkä myöhemmin.

Ok eli alku on siis lupaava. Mun talo täällä on aivan ihana, uima-allas, iso hieno keittiö, makkarissa todella mukava sänky jonka päällä mulle tarkoitettu vegemitepurkki! On koiraa ja kissaa ja tosi hyvä fiilis kaikesta. Seuraavat pari päivää meni sitten kierrellessä tätä symppistä Mansfieldia ja käydessä moikkaamassa tulevan Highschoolin rehtoria. Hyvin meni, siirtykäämme ensimmäiseen koulupäivään.

väliin täytekuva Sydneypäivästä. Ilme kuvassa on yhteenveto mun fiiliksistä ekasta viikosta!

Päivä ennen en puhunut enkä syönyt paljoa mitään. Vatsaa sattui tosi paljon ja oli paha olokin, eka koulupäivä jännitti enemmän kun olis pitänyt. Koska en saanut vielä ekaksi koulupäiväksi koulupukua, jännitti erottua joukosta, onhan kaikilla koulupuvut. Hyvin meni silti! Pääsin heti jonkinmoiseen porukkaan sisään ja kouluaineetkin tuntui suhtkoht iisiltä. 

Seuraavina päivinä sain oikeasti kavereitakin! Tähän päivään mennessä mua on pyydetty mukaan festareille, viettämään ystävänpäivää tyttöporukassa, kutsuttu bileisiin ja leffaan, läheiselle joelle, pelaamaan korista... Aluks jännitti ihan törkeesti etten saa kavereita. Nyt on eka viikko takana ja musta tuntuu että oon saanut ittelleni kavereita, jotka pysyy loppuelämän mun elämässä. Ihan uskomatonta. 

kuvassa ollaan farmilla, jossa oli hostäidin hevoset. Kattokaa noita maisemia. Ja hei, siellä oli aaseja ja sika ja vuohia ja kaikkee! love

Viikonloppuki oli aivan mahtava! Mentiin uusiksi hostäidin porukoiden farmille, tällä kertaa hostäidin vanhemmat oli siellä ja toivat vielä kaveretiakin. Kuvitelkaa tää: Keskellä ei mitään oleva farmi, kukkuloita ja muutenkin kaunista peltomaisemaa silmänkantamattomiin, törkeen hyvää ruokaa, aivan mahtavaa seuraa, iso uima-allas, josta näkymä noille kukkuloille, uima-altaan vieressä kuuma poreallas.... Siis wau. 

<3 Tälläasta se maisema oli, mutta kuva tietenkin väärentää. Luonnossa oli paljon kauniimpaa

Jos omistaisin kunnon kameran (don't get me wrong, iphone 6s'ssä on tosi hyvä kamera), olisin saanut näistä maisemista niin niin niin hienoja kuvia. Saatan itseasiassa lelliä itseäni 18v synttäreillä ja ostaa ittelleni hyvän kameran mitä oon kuolannu, sen jälkeen instagram räjähtää käsiin.

Kuitenkin, tässä kaikki tällä erää. Ei varmaan ruudun läpi näy mun onnellisuus ja voi olla, etten kertonut kaikkea, koska en vaan kertakaikkiaan muista kaikkea. Kuitenkin, kaikki ketkä huolehtii; Jos näkisitte mut nyt, niin näkisitte mut onnellisempana kun ikinä ennen. Hyvä alku siis.

Cheers!

Mitään uutta? Joo!

G'day from down under!!!

Toinen viikko menossa ausseissa ja lovetan tätä paikkaa jo nyt. Nyt tunnelmiin siitä päivästä lähtien kun lähdin Suomesta! Postaus tulee olemaan pitkä, koska nää viimeset päivät on ollu niin hektisiä ja täynnä kaikkea ohjelmaa!

24.1 oli siis lähtöpäivä. En tajunnu mitään. Oman huoneen, talon, kavereiden, koiran ja vanhempien hyvästely tuntui niin epätodelta. Miks kaikki itkee? Mähän tuun huomenna mun yökyläkaverilta takasin. Siltä kaikki tuntui.

Kenttä oli yks hektisyyden ja itkujen pesäpaikka. Iteltä ei tullu kyyneltäkään (meinas tulla kun piti hyvästellä Nelson pentu</3), en vaan tajunnut yhtään mitä tapahtui, tai ehkä oon vaan niin tottunut matkustamiseen ja lentokentät on mulle kun toinen koti, etten tuntenut mitään. Kiitollisuutta vaan kaikille kavereille ja porukoille, kun tuli saattelemaan.

blessed

Kun sanoin hektisyyden pesäpaikka, tarkoitan, että tuli jumalaton kiire lähtöselvityksien takia. Oli ongelmia viisumien kanssa jne. Meinattiin myöhästyä koneestakin. Just ja just kuitenkin kerettiin ja all was good all was well.

tällanen porukka lähti Suomesta. Ihania tyttöjä!

Lennot meni hyvin. Ensin lennettiin Helsingistä klo 16.55 Lontooseen. Kaikki kuumoili, kun piti vaihtaa terminaaleja busseilla ja junilla ja vaikka millä. Kerettiin kuitenkin taas hyvissä ajoin terminaaliin huonosta asiakaspalvelusta huolimatta. Lontoossa matkaan tuli ruotsalainen(?) tyttö.

Lennettiin kaikki lennot British airways'llä. Lontoosta Singaporeen lensi 12 tuntia. Istuin keskipaikalla. Ilman niskatyynyä. Kun edessä istui brittirouva, joka valitti potkimista, vaikken koskenukkaa penkkiin. Jotkut jäivät sitten Singaporessa pois ja rukoilin jumalaa, ettei tämä sama rouva istuisi Singapore-Sydney (8h) lentoa mun edessä. Rukouksiin ei vastattu, joten seuraava matka oli yhtä epämukava.

Singapore lentokoneesta

 Aussipäässä Student Exchange Australia and New Zealand'in staffi tuli hakemaan meidät lentokentältä + saksalaiset ja italialaiset vaihtarit. Matka orientation campille alkoi! Orientation camp on siis leiri ennen varsinaisen vaihtarivuoden alkamista. Majoidutaan Elenora centre'ssä(?) ja vikana kokonaisena päivänä mennään Sydneyyn!

Sanotaanko, että orientation campilla pystyi tutustumaan muihin vaihtareihin (myöhemmin tuli loput vaihtarit, ja meitä oli yli 100 ympäri maailmaa), ja tutustuinkin pariin ihmiseen niin hyvin, että luulen pitäväni niihin yhteyttä jatkossa! Mutta, kokonaisuutena odotin ehkä leiriltä enemmän. Sydney oli pop, mutta itse leiripaikka oli aika tylsä, siellä ei paljoa ollut tekemistä ja vietettiin siellä kuitenkin 3 vai 4 yötä. Siellä oli kuitenkin eyecandya, kun paikallinen surffarijätkäporukka majoittui samaan aikaan meidän kanssa. Bless up! Ne jotka mut tuntee, tietää että oon ihan hulluna surffi/skeitti/lumilauta tyylisiin jätkiin, jolla on pitkähköt hiukset, joten.

Kaverin huonekaveri

huoneet oli tällasia, meidät jaettiin niin, että joka huoneessa eri maista tulevia vaihtareita.

Sydney oli kuitenkin ehdoton lemppari!!! Siellä vasta sitä eyecandya riitti.
Mentiin siis kahdella bussilla Sydneyyn yhdessä, käveltiin oopperatalolle, syötiin lounas, ja saatiin vapaa-aikaa kolmisen tuntia. Mentiin mun orientationcamp squadin kanssa aika pitkälle. Ihasteltiin ja kierreltiin paikkoja, eikä tuhlattu aikaa shoppailuun yms. Kahvilla käytiin.

lunch

Sydneyn oopperatalo

we made a pretty awesome squad

<3 ps. Mun fisheye ei ihan toiminu, siks kuvat on niin blurry

Vapaa-ajan jälkeen mentiin takasin oopperatalolle. Sieltä jatkettiin sitten laitureille, josta mentiin lautalla Manlyyn, jossa meillä oli taas kolme-ish tuntia vapaa-aikaa. Itse lauttamatka oli jo niin magee, että huhhuh. Mutta Manly oli sitten vielä enemmän huhhuh. Vaikka oonki siellä jo kerran käynyt, näytti se yhtä siistiltä paikalta nytkin. Kuvitelkaa rantaparatiisi, jossa erittäin chilli kaupunkimesta vieressä ja kaverit mukana, kun aurinko paistaa ja on +30 astetta lämmintä. Love!

Manly & girls

Päivän päätteeks kaikki oli väsyneitä ja suurin osa oli palaneita. Ite en ollu. Illalla kun tultiin takas Elenoraan, kaikki alkoi pakkailemaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään, nimittäin oli aika vaihtaa maisemia ja suunnata kohti perheitä. Tässä kohtaa mua jännitti tosi paljon. Ettei postauksesta tuu liian pitkä, meinaan jakaa tulevan viikon (hostperheeseen menemisen, ekan koulupäivän jne.) uuteen postaukseen.

Cheers!